Suomen talvi ja kylmän kestäminen

Suomen talvi on kylmä ja kylmän kestäminen vaatii taitoa, vaikka siitä tuleekin pitkälti arkinen rutiini.
Pääasia on, ettei mikää kehonosa palellu pakkasessa. Arimpia ovat poskipäät, nenänpää, korvat, sormet ja varpaat. Paleltumisvaarassa oleva osa on heti lämmitettävä, yleensä paljain käsin. Vaaran tunnistaa alkavasta tunnottomuudesta. Sen jälkeen on muistettava lämmittää kädet esim. kylkien tai kaulan lämmintä ihoa vasten ja rukkaset heti käteen.
Lämpöisen sisätilan on aina oltava niin lähellä, että sinne pääsee heti tarvitessaan lämmittelyä ja ovi on saatava auki kohemisinkin sormin. Kylmässä sirmet usein menevät kömpelöiksi.
Pääasia pakkasen kestämisessä ovat lämpöiset vaatteet: lämmin talvitakki, joka on ainakin keskellä talvea untuvatakki, villapaita, pitkät kalsarit tai paksut puuvillaiset (ei nylon, joka on syksyn ja kevään vaate)) sukkahousut, talvisaappaat, (pitkään ulkoillessa lämpöhousut), myssy ja paksut Thinsulate-lapaset tai lämpöiset rukkaset sekä kaulaa ja kasvoja suojaamaan kaulaliina. Olennaista on välttää tuulisia paikkoja kuten aukeita alueita ja pitkiä suoria katuja.
Talvella tulee ulkoillessa usein kylmä ja silloin mennään HETI sisälle lämmittelemään pitkäksi aikaa. (Ei saa jäädä ulos, jos on kylmä. Tarvittaessa on mentävä lähimpään taloon lämpimään eteiseen lämmittelemään ja pyydettävä kuumaa juotavaa.)
Sisään tullessa riisutaan heti ulkovaatteet (siis takki, pipo, lapaset ja kengät), (niin lämpö pääsee suoraan vaikuttamaan kehoon eikä jää vaatteiden eristämäksi,) (vieraassa talossa vain avataan takki ja riisutaan hanskat, hattu ja ehkä kaulaliina) ja laitetaan heti lämpöiset kuivat ja puhtaat villasukat jalkaan (ja kietoudutaan jalkojen osalta vilttiin jos asunto on viileä) sekä heti teevesi tulelle. Käydään ehkä vessassa ja pestään kädet lämpöisellä vedellä. Juodaan teetä ja syödään ehkä lämmintä ruokaa. Pelkkää kuumaa vettä ei saa juoda, sillä talven mittaan tulee juotua paljon kuumaa ja silloin suolatasapaino järkkyy, jos ei veteen ole lisätty teetä, mehua, hunajaa, lihalientä tms. Olennaista on lämmitä ihan kokonaan. Jos on oikein kylmä ollut, lämpimässä tulee pian raukea olo ja jopa nukahtaa puoleksi tunniksi (tai pariksi tunniksi) (lämpimän viltin alle, katso kuten ulkonakin, ettei minnekään jää viileää ilmaa tuovia aukkoja, vaikkei se sisällä niin kovin tärkeää ole). Silloin ehtii lämmitä aika hyvin ja herätessä on parempi olo. Lämpötilanvaihdokset vaativat keholta huomiota, jotan on hyväksi levätä, jos kerran tulee raukea olo lämpimässä. Herättyään on vielä kömpelö kuin aamulla ja viltti ympärillään tassuttelee teekuppi kädessään, villasukat toki jalassaan! Parin tunnin päästä alkaa jo normaali elämä ja voipa mennä uloskin.
Viileä ei siis ole vaarallista (jollei kestä pitkään, mutta kovin kylmettynyt ulkona hidastuu, muuttuu hirveän kömpelöksi ja tyhmäksi, ja niin sisälle pelastautuminen voi käydä mahdottomaksi, vaikka talo olisi ihan vieressä, ja pakkaseen kylmettynyt kuolee varsin nopeasti.) vaan se, jollei lämmittele kunnolla heti perään. Jos vilustuu, niin pari päivää ihan vain lämpimässä parantaa yleensä. Flunssainen joutuu ehkä pysyttelemään pari viikkoa pääosin sisällä, mutta toipuu hänkin täysin. Talvellakin on tärkeää syödä hedelmiä yms. Myös päivänvalon aika on tärkeää hyödyntää valoa mahdollisimman paljon saaden.
Ulkona ollessa sopiva mielentila on liikunnallinen ja toimelias sekä talvisen luonnon kauneutta ihailevainen siinä samassa. Pakkasilmaan suhtaudutaan kuin hiukan ikävään: ei hulppeasti vaan hiukan torjuen, niin verenkiero hiljenee ihon luona ja niin ei keskelle kehoa tule niin kylmä. Jotkut ovat lämminverisiä luonnostaan ja osaavat ehkä jonkin paremman kikan. Vältetään etenkin kovemmilla pakkasilla laajoja liikkeitä, jotak toisivat kylmää ilmaa ihon ja vaatteiden lähelle. Aina on muistettava, että talvella saman matkan vastatuuleen kulkeminen vie kymmenkertaisen määrän aikaa kuin myötätuuleen kulkeminen ja on paljon kylmempää. Yleensä viimalla kannattaa välttää ulkoilua ja kulkea vain pakolliset kauppa- ja työmatkat autolla. Tuulensuojassa on lämpimämpää kuin tuulisella paikalla.

Talvivaatteista
Talvivaatteita käytetään silloin, kun on pakkasta enemmän kuin vain yksi aste niin, ettei lumi ole enää märkää. Kastuneet talvivaatteet eivät lämmitä, mutta pakkaslumi, joka ei ole siis vetistä kuten nuoskalumi nollan tienoilla, ei kastele, vaikka lumeen kaatuisi, lumessa istuisi tms.
Talvivaatteista kaikki ovat välttämättömiä. Ne puetaan jo sisällä ja otetaan pois vasta sisälle tultua.
Talvitakin tulisi olla lämmin ja keskellä talvea superlämmin untuvatakki. Se suljetaan vetoketjulla, jonka kohtaa suojaa neppareilla tms. suljettava liuska tuulelta. Se ei saisi olla tiukka vaan pikemminkin jonkin verran väljä. Hihojen on oltava pitkät, jotta ne suojaavat kunnolla ranteet. Kauluksen on oltava korkea ja sellainen, ettei siinä ole aukkoja, joista kylmä ilma ja tuuli pääsevät viilentämään kaulan. Takissa olisi oltava väljä huppu, jonka saa kiristysnauhalla suojaamaan kasvot viimalta, mieluiten niin, ettei jää kuin hengitysaukko ja tirkistysreikä. Untuvatakkia ei voi pestä, mutta lumi ei likaa eikä takkia käytetä kuin ulkona.
Karvarukkaset ja Thinsulate-eristeiset lapaset ovat lämpimämpiä kuin tavalliset lapaset ja hanskat.
Talvikenkien on oelnnaista olla lämpimät ja suojata kunnolla nilkat kylmältä ja lumihangessa kävellessä lumelta, joka sitten sulaa vedeksi nilkoissa ja tuo kylmän. Siksi parhaat talvijalkineet ovat lämpöiset talvisaappaat ja huopikkaat. Talvisaappaiden pohja pitää vettä, mutta huopikkailla ei voi käyädä, kapungilla, bussissa jne., koska ne kastuvat lattian kurasta, vaan ne ovat vain ulkoiluun. Villasukat tuovat lämpöä, samoin hiukan tyhjää tilaa varpaiden ympärillä, jotta varpaita voi liikutella lämpimikseen, joten älä osta liian pieniä saappaita.
Paksu villapaita tuo paljon lämpöä ja sitä käytetään myös sisällä.
Myssyjä on myös paksuja. Myssyn on olennaista suojata korvat kokonaan, jotteivät korvat palellu. Tavallisesti käytetään aina myssyä ja huppu on varalla, jos tarvitsee lisää lämpöä tai tuulensuojaa.
Kunkin vuodenajan vaatteita myydään vain siihen vuodenaikaan, jolloin niitä käytetään. Sopivan ajan lämpimämpien vaatteiden ostolle tunnistaa siitä, että nykyiset vaatteet alkavat käydä viileiksi.
Lihava kokee säät 20 astetta lämpimämmiksi kuin laiha ja pyöreä kai suorastaan kuumiksi. Esim. äsken kävelin 5km hetken mielijohteesta eikä tullut kylmä, vaikka sää on nollassa, kun taas lapsena ja nuorena olisin vain kesäaikaan kokenut sellaiset matkat miellyttäviksi.

Liukkaat kelit
Jää on liukasta. Vielä paljon liukkaammaksi sen tekee, jos sen päällä on vettä, jolloin kaatuu helposti. Syksyllä ja keväällä, kun sulaa ja jäätyy vuorotellen, on jäisiä kelejä niin, että epätasaisen jään päällä on vettä. Silloin on tajuttava, että koko ajan voi kaatua.
Kaatuessa lysäytetään peffa maahan kuin säkki, lösähdyksen loppuosasta iskua pehmentäen, ja otetaan kädellä myös tukea pehmeästi eikä jäykästi, sillä isku voi tuottaa luunmurtuman ranteeseen. Myös lonkkaluunmurtumat ovat jäisillä teillä yleisiä etenkin vanhoilla ihmisillä. Kaatuessa lisäksi yleensä vaatteet kastuvat, joten täytyy mennä heti sisälle vaihtamaan kuivaa ylle.
Astuessa liukkaalle jäälle astutaan tasaiseen kohtaan tai laaksoon niin, ettei alusta ole viettävä, ja pidetään jo astuessakin jalkapohja ihan paikoillaan jäähän nähden. Näin askelista tulee lyhyitä ja kulusta hidasta, mutta paikoillaan oleva jalanpohja pitää jäällä paljon paremmin kuin liikkuva. On myös olemassa jotain liukuesteitä kenkiin, mutten ole niitä koskaan tarvinnut.
Talvella saattaa lumiauran jäljiltä olla lähes huomaamaton kova aivan sileä pinta, johon kaatuu helposti. Parasta kiertää sellaiset!

Syksyllä olisi tärkeää, että takissa on vettä hylkivä pinta ja kengät kastumattomat: lenkkarit tms. On olemassa hengittäviä sadetakkeja sekä säänkestäviä talvitakkeja.

Kevattalvella lumen sulaessa paljastuu alta hiekkainen katu, joka pilaa helposti talvisaappaiden pohjat, eli olisi vaihdettava lenkkareihin siina vaiheessa, kun osa kaduista on sula ja vain metsaretkillakaytettava saappaita tai hiihtaessa monoja ja matkoilla tavallisia kenkia.

Talvella auton moottori ei valttamatta kaynnisty ja auto saattaa pysahtya tai juuttua lumeen kesken matkan, joten talviautoilu ei ole mikaan yksinkertainen juttu vaan erikseen opeteltava taito. Jos auto pysahtyy yksinaiselle paikalle, tulee akkia kylma ja se on vaarallista paleltumisvaaran vuoksi.
Loppusyksysta ja talvella on liukasta ja ajaminen vaatii suurta varovaisuutta ja tal;virenkaita ja matkanteko kay kovin hitaasti. Ojaan suistumiset ja kolarit ovat varsin yleisia syksylla tienpintojen jaatyessa.

 * * *

Syksyn lämpimänä pysymisen ohjeita tämän blogin kohdassa vuodenkierto, monien syksykuvien tienoilta alkaen. Parempi olisi kumminkin lukea koko osio Loppukesästä alkaen. Kylmenevien säiden ohjeista voi olla hyötyä myös talvella.

Sisätiloissa lämmittelystä on erillinen blogimerkintä, joka on kovin pitkä (150 ohjetta).

* * *
Osiosta Lämmittelyohjeita:


0. Peruslähtökohta Lisään tähän näin jälkikäteen, yli sata lämmittelyohjetta laadittuani, että peruslähtökohta Suomessa kaikille on, että Suomessa voi kuolla kylmyyteen, myös sisätiloissa, ja myös kesällä. Lämpimänä pysymiseen on kaikkien, myös paikallisten, kiinnitettävä huomiota koko ajan. Jollei ole kyllin lämpimät vaatteet, liiku kyllin paljon ja kyllin reippaasti ja syö säästä riippuvaiseen ravinnontarpeeseensa nähden kyllin tuhdisti, niin helposti vilustuu ja jos saa flunssan, niin on siis viikon sairaana. Vilustumista ei huomaa etukäteen vaan aina on oltava valppaana, ettei missään vaan tunnu viileältä ja suojauduttava lisätyin vaattein, liikkumalla reippaasti ja lämpimämpään paikkaan vaihtamalla. Sama mutta vakavampana on keuhkokuume ja siihen voi kuolla, siis myös syntyperäiset suomalaiset. Suomalainen suhtautuu aina lämpimänä pysymiseen liittyviin kysymyksiin kovin vakavasti. Muu asenne ei ole mahdollinen Suomessa, sillä muuten ei pysy hengissä, sen paremmin suomalainen kuin ulkomaalainenkaan.

Villavaatteet ovat erityisen lämpimiä. Villan pesu varovaisesti käsinpesussa lämpötilaltaan max 30 Celsiusasteisessa vedessä. Villa kuten monet lämpimät vaatteet menee helposti käyttökelvottomaksi (villa kutistuu paljon) pesussa tai kuumalla patterilla kuivatessa: lue talvivaatteiden pesuohjeet ennen pesua ja jätä pesemättä, jos pelkäät vaatteen menevän piloille moisesta pesusta. Vanut eivät kestä pesua tai ainakin vaihtuvat talvivaatteista välivuodenaikavaatteiksi.
Lappalaiset ovat oaras esikuva lämpimänä pysymisen taidossa.

Liikkuminen tuottaa lämpöä, joten peruslämpimänäpysymis- ja lämmittelytapa on liikkua rivakasti tai reippaasti. Jollei se riitä, on mentävä sisälle lämmittelemään, jottei vilustu.


3. Jos on liian kylmä, menee kankeaksi ja äkäiseksi tyyliin "Mä en kestä!" ja tyhmentyy paljon, koska perustarpeet ovat tyydyttämättä, siis lämmöntarve, mikä usein tuntuu nälän tapaan mutta hoituu lämpimässä oleskelulla 10-15 min (kunnolla toipumiseen menee yli puoli tuntia) ja ehkä parilla kupillisella kuumaa. Silloin olennaisinta on mennä heti sisälle lämpimään, tajuta, että henkesi riippuu siitä, se on ainut päämäärä sosiaalisen toimeentulevuuden ja yhteiskuntakelpoisuuden lisäksi, vaikka matkaa olisi vain 20 metriä. Muista, että eteisessä ja kerrostalon rapun alaosissa voi olla kylmä, mutta ylempänä ja käytössä olevissa asuintiloissa on kunnolla lämmin.

6. Talvella ulkoilu on suunniteltava niin, että tarvittaessa pääsee aina pian sisälle lämmittelemään.

Jaa, näitä talviulkoiluun liittyviä kohtia on niin monta, että katso itse kohdasta Lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html