tiistai 5. marraskuuta 2013

Suomalaisuusharrastuneisuus ja suomalainen globaalin yhtenäiskulttuurin malli

Jos ja kun suomalinen kokonaiskuvallinen järkiperusteisuus jatkaa kunkin maan koulun suosittelemilla linjoilla miettiessään, millainen yhteiskunnan tulisi käytännöiltään olla, ja tarjoaa niin ratkaisuja kaupungistumisen, teknologisoitumisen ja globalisaation tuomiin ongelmiin, niin suomalaisuudesta kiinnostuneita on maailmassa luultavasti suunnilleen sen verran kuin oman maansa koulun linjauksella jatkavia, eli jos näitä olisi vaikka viidennes kaikista, niin reilu miljardi suomalaisuusharrastunutta. Silloin suomalaisuuden opettaminen ei voi enää olla Suomessa asumisen opettamista, vaan olisi luotava mahdollisuudet elää suomalaisittain maassa kuin maassa, oli se sitten suomalaishenkinen kortteli, kaupunginosa, pikkukaupunki, alakulttuuri tai vapa-ajan harastusympyrät. Siihen tarvittaisiin kai ulkomaalaisille suomalaisuudesta kiinnostuneille suunnattu lehti, sillä suomalaisuutta oppii paremmin lehteä lukemalla kuin telkkua katsomalla tai radiota kuuntelemalla. Sen sijaan, että puhuttaisiin suomalaisuudesta - mikä lie pikkumaa? - pitäisi puhua suomalaisesta globaalin yhtenäiskulttuurin mallista. Siitä pääosan toimivuudesta huolehtisivat tämän blogin varhemmat kirjoitukset ajattelukyvystä, säännöstä "Elä ja anna toisten elää!"/"Tilaa onnelle!" ja luonnonrakkauden vaikutuksesta sosiaaliseen ym. elämänymmärrykseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti