tiistai 26. marraskuuta 2013

Suomen talvi ja kylmän kestäminen

Suomen talvi on kylmä ja kylmän kestäminen vaatii taitoa, vaikka siitä tuleekin pitkälti arkinen rutiini.
Pääasia on, ettei mikää kehonosa palellu pakkasessa. Arimpia ovat poskipäät, nenänpää, korvat, sormet ja varpaat. Paleltumisvaarassa oleva osa on heti lämmitettävä, yleensä paljain käsin. Vaaran tunnistaa alkavasta tunnottomuudesta. Sen jälkeen on muistettava lämmittää kädet esim. kylkien tai kaulan lämmintä ihoa vasten ja rukkaset heti käteen.
Lämpöisen sisätilan on aina oltava niin lähellä, että sinne pääsee heti tarvitessaan lämmittelyä ja ovi on saatava auki kohemisinkin sormin. Kylmässä sirmet usein menevät kömpelöiksi.
Pääasia pakkasen kestämisessä ovat lämpöiset vaatteet: lämmin talvitakki, joka on ainakin keskellä talvea untuvatakki, villapaita, pitkät kalsarit tai paksut puuvillaiset (ei nylon, joka on syksyn ja kevään vaate)) sukkahousut, talvisaappaat, (pitkään ulkoillessa lämpöhousut), myssy ja paksut Thinsulate-lapaset tai lämpöiset rukkaset sekä kaulaa ja kasvoja suojaamaan kaulaliina. Olennaista on välttää tuulisia paikkoja kuten aukeita alueita ja pitkiä suoria katuja.
Talvella tulee ulkoillessa usein kylmä ja silloin mennään HETI sisälle lämmittelemään pitkäksi aikaa. (Ei saa jäädä ulos, jos on kylmä. Tarvittaessa on mentävä lähimpään taloon lämpimään eteiseen lämmittelemään ja pyydettävä kuumaa juotavaa.)
Sisään tullessa riisutaan heti ulkovaatteet (siis takki, pipo, lapaset ja kengät), (niin lämpö pääsee suoraan vaikuttamaan kehoon eikä jää vaatteiden eristämäksi,) (vieraassa talossa vain avataan takki ja riisutaan hanskat, hattu ja ehkä kaulaliina) ja laitetaan heti lämpöiset kuivat ja puhtaat villasukat jalkaan (ja kietoudutaan jalkojen osalta vilttiin jos asunto on viileä) sekä heti teevesi tulelle. Käydään ehkä vessassa ja pestään kädet lämpöisellä vedellä. Juodaan teetä ja syödään ehkä lämmintä ruokaa. Pelkkää kuumaa vettä ei saa juoda, sillä talven mittaan tulee juotua paljon kuumaa ja silloin suolatasapaino järkkyy, jos ei veteen ole lisätty teetä, mehua, hunajaa, lihalientä tms. Olennaista on lämmitä ihan kokonaan. Jos on oikein kylmä ollut, lämpimässä tulee pian raukea olo ja jopa nukahtaa puoleksi tunniksi (tai pariksi tunniksi) (lämpimän viltin alle, katso kuten ulkonakin, ettei minnekään jää viileää ilmaa tuovia aukkoja, vaikkei se sisällä niin kovin tärkeää ole). Silloin ehtii lämmitä aika hyvin ja herätessä on parempi olo. Lämpötilanvaihdokset vaativat keholta huomiota, jotan on hyväksi levätä, jos kerran tulee raukea olo lämpimässä. Herättyään on vielä kömpelö kuin aamulla ja viltti ympärillään tassuttelee teekuppi kädessään, villasukat toki jalassaan! Parin tunnin päästä alkaa jo normaali elämä ja voipa mennä uloskin.
Viileä ei siis ole vaarallista (jollei kestä pitkään, mutta kovin kylmettynyt ulkona hidastuu, muuttuu hirveän kömpelöksi ja tyhmäksi, ja niin sisälle pelastautuminen voi käydä mahdottomaksi, vaikka talo olisi ihan vieressä, ja pakkaseen kylmettynyt kuolee varsin nopeasti.) vaan se, jollei lämmittele kunnolla heti perään. Jos vilustuu, niin pari päivää ihan vain lämpimässä parantaa yleensä. Flunssainen joutuu ehkä pysyttelemään pari viikkoa pääosin sisällä, mutta toipuu hänkin täysin. Talvellakin on tärkeää syödä hedelmiä yms. Myös päivänvalon aika on tärkeää hyödyntää valoa mahdollisimman paljon saaden.
Ulkona ollessa sopiva mielentila on liikunnallinen ja toimelias sekä talvisen luonnon kauneutta ihailevainen siinä samassa. Pakkasilmaan suhtaudutaan kuin hiukan ikävään: ei hulppeasti vaan hiukan torjuen, niin verenkiero hiljenee ihon luona ja niin ei keskelle kehoa tule niin kylmä. Jotkut ovat lämminverisiä luonnostaan ja osaavat ehkä jonkin paremman kikan. Vältetään etenkin kovemmilla pakkasilla laajoja liikkeitä, jotak toisivat kylmää ilmaa ihon ja vaatteiden lähelle. Aina on muistettava, että talvella saman matkan vastatuuleen kulkeminen vie kymmenkertaisen määrän aikaa kuin myötätuuleen kulkeminen ja on paljon kylmempää. Yleensä viimalla kannattaa välttää ulkoilua ja kulkea vain pakolliset kauppa- ja työmatkat autolla. Tuulensuojassa on lämpimämpää kuin tuulisella paikalla.

Talvivaatteista
Talvivaatteita käytetään silloin, kun on pakkasta enemmän kuin vain yksi aste niin, ettei lumi ole enää märkää. Kastuneet talvivaatteet eivät lämmitä, mutta pakkaslumi, joka ei ole siis vetistä kuten nuoskalumi nollan tienoilla, ei kastele, vaikka lumeen kaatuisi, lumessa istuisi tms.
Talvivaatteista kaikki ovat välttämättömiä. Ne puetaan jo sisällä ja otetaan pois vasta sisälle tultua.
Talvitakin tulisi olla lämmin ja keskellä talvea superlämmin untuvatakki. Se suljetaan vetoketjulla, jonka kohtaa suojaa neppareilla tms. suljettava liuska tuulelta. Se ei saisi olla tiukka vaan pikemminkin jonkin verran väljä. Hihojen on oltava pitkät, jotta ne suojaavat kunnolla ranteet. Kauluksen on oltava korkea ja sellainen, ettei siinä ole aukkoja, joista kylmä ilma ja tuuli pääsevät viilentämään kaulan. Takissa olisi oltava väljä huppu, jonka saa kiristysnauhalla suojaamaan kasvot viimalta, mieluiten niin, ettei jää kuin hengitysaukko ja tirkistysreikä. Untuvatakkia ei voi pestä, mutta lumi ei likaa eikä takkia käytetä kuin ulkona.
Karvarukkaset ja Thinsulate-eristeiset lapaset ovat lämpimämpiä kuin tavalliset lapaset ja hanskat.
Talvikenkien on oelnnaista olla lämpimät ja suojata kunnolla nilkat kylmältä ja lumihangessa kävellessä lumelta, joka sitten sulaa vedeksi nilkoissa ja tuo kylmän. Siksi parhaat talvijalkineet ovat lämpöiset talvisaappaat ja huopikkaat. Talvisaappaiden pohja pitää vettä, mutta huopikkailla ei voi käyädä, kapungilla, bussissa jne., koska ne kastuvat lattian kurasta, vaan ne ovat vain ulkoiluun. Villasukat tuovat lämpöä, samoin hiukan tyhjää tilaa varpaiden ympärillä, jotta varpaita voi liikutella lämpimikseen, joten älä osta liian pieniä saappaita.
Paksu villapaita tuo paljon lämpöä ja sitä käytetään myös sisällä.
Myssyjä on myös paksuja. Myssyn on olennaista suojata korvat kokonaan, jotteivät korvat palellu. Tavallisesti käytetään aina myssyä ja huppu on varalla, jos tarvitsee lisää lämpöä tai tuulensuojaa.
Kunkin vuodenajan vaatteita myydään vain siihen vuodenaikaan, jolloin niitä käytetään. Sopivan ajan lämpimämpien vaatteiden ostolle tunnistaa siitä, että nykyiset vaatteet alkavat käydä viileiksi.
Lihava kokee säät 20 astetta lämpimämmiksi kuin laiha ja pyöreä kai suorastaan kuumiksi. Esim. äsken kävelin 5km hetken mielijohteesta eikä tullut kylmä, vaikka sää on nollassa, kun taas lapsena ja nuorena olisin vain kesäaikaan kokenut sellaiset matkat miellyttäviksi.

Liukkaat kelit
Jää on liukasta. Vielä paljon liukkaammaksi sen tekee, jos sen päällä on vettä, jolloin kaatuu helposti. Syksyllä ja keväällä, kun sulaa ja jäätyy vuorotellen, on jäisiä kelejä niin, että epätasaisen jään päällä on vettä. Silloin on tajuttava, että koko ajan voi kaatua.
Kaatuessa lysäytetään peffa maahan kuin säkki, lösähdyksen loppuosasta iskua pehmentäen, ja otetaan kädellä myös tukea pehmeästi eikä jäykästi, sillä isku voi tuottaa luunmurtuman ranteeseen. Myös lonkkaluunmurtumat ovat jäisillä teillä yleisiä etenkin vanhoilla ihmisillä. Kaatuessa lisäksi yleensä vaatteet kastuvat, joten täytyy mennä heti sisälle vaihtamaan kuivaa ylle.
Astuessa liukkaalle jäälle astutaan tasaiseen kohtaan tai laaksoon niin, ettei alusta ole viettävä, ja pidetään jo astuessakin jalkapohja ihan paikoillaan jäähän nähden. Näin askelista tulee lyhyitä ja kulusta hidasta, mutta paikoillaan oleva jalanpohja pitää jäällä paljon paremmin kuin liikkuva. On myös olemassa jotain liukuesteitä kenkiin, mutten ole niitä koskaan tarvinnut.
Talvella saattaa lumiauran jäljiltä olla lähes huomaamaton kova aivan sileä pinta, johon kaatuu helposti. Parasta kiertää sellaiset!

Syksyllä olisi tärkeää, että takissa on vettä hylkivä pinta ja kengät kastumattomat: lenkkarit tms. On olemassa hengittäviä sadetakkeja sekä säänkestäviä talvitakkeja.

Kevattalvella lumen sulaessa paljastuu alta hiekkainen katu, joka pilaa helposti talvisaappaiden pohjat, eli olisi vaihdettava lenkkareihin siina vaiheessa, kun osa kaduista on sula ja vain metsaretkillakaytettava saappaita tai hiihtaessa monoja ja matkoilla tavallisia kenkia.

Talvella auton moottori ei valttamatta kaynnisty ja auto saattaa pysahtya tai juuttua lumeen kesken matkan, joten talviautoilu ei ole mikaan yksinkertainen juttu vaan erikseen opeteltava taito. Jos auto pysahtyy yksinaiselle paikalle, tulee akkia kylma ja se on vaarallista paleltumisvaaran vuoksi.
Loppusyksysta ja talvella on liukasta ja ajaminen vaatii suurta varovaisuutta ja tal;virenkaita ja matkanteko kay kovin hitaasti. Ojaan suistumiset ja kolarit ovat varsin yleisia syksylla tienpintojen jaatyessa.

 * * *

Syksyn lämpimänä pysymisen ohjeita tämän blogin kohdassa vuodenkierto, monien syksykuvien tienoilta alkaen. Parempi olisi kumminkin lukea koko osio Loppukesästä alkaen. Kylmenevien säiden ohjeista voi olla hyötyä myös talvella.

Sisätiloissa lämmittelystä on erillinen blogimerkintä, joka on kovin pitkä (150 ohjetta).

* * *
Osiosta Lämmittelyohjeita:


0. Peruslähtökohta Lisään tähän näin jälkikäteen, yli sata lämmittelyohjetta laadittuani, että peruslähtökohta Suomessa kaikille on, että Suomessa voi kuolla kylmyyteen, myös sisätiloissa, ja myös kesällä. Lämpimänä pysymiseen on kaikkien, myös paikallisten, kiinnitettävä huomiota koko ajan. Jollei ole kyllin lämpimät vaatteet, liiku kyllin paljon ja kyllin reippaasti ja syö säästä riippuvaiseen ravinnontarpeeseensa nähden kyllin tuhdisti, niin helposti vilustuu ja jos saa flunssan, niin on siis viikon sairaana. Vilustumista ei huomaa etukäteen vaan aina on oltava valppaana, ettei missään vaan tunnu viileältä ja suojauduttava lisätyin vaattein, liikkumalla reippaasti ja lämpimämpään paikkaan vaihtamalla. Sama mutta vakavampana on keuhkokuume ja siihen voi kuolla, siis myös syntyperäiset suomalaiset. Suomalainen suhtautuu aina lämpimänä pysymiseen liittyviin kysymyksiin kovin vakavasti. Muu asenne ei ole mahdollinen Suomessa, sillä muuten ei pysy hengissä, sen paremmin suomalainen kuin ulkomaalainenkaan.

Villavaatteet ovat erityisen lämpimiä. Villan pesu varovaisesti käsinpesussa lämpötilaltaan max 30 Celsiusasteisessa vedessä. Villa kuten monet lämpimät vaatteet menee helposti käyttökelvottomaksi (villa kutistuu paljon) pesussa tai kuumalla patterilla kuivatessa: lue talvivaatteiden pesuohjeet ennen pesua ja jätä pesemättä, jos pelkäät vaatteen menevän piloille moisesta pesusta. Vanut eivät kestä pesua tai ainakin vaihtuvat talvivaatteista välivuodenaikavaatteiksi.
Lappalaiset ovat oaras esikuva lämpimänä pysymisen taidossa.

Liikkuminen tuottaa lämpöä, joten peruslämpimänäpysymis- ja lämmittelytapa on liikkua rivakasti tai reippaasti. Jollei se riitä, on mentävä sisälle lämmittelemään, jottei vilustu.


3. Jos on liian kylmä, menee kankeaksi ja äkäiseksi tyyliin "Mä en kestä!" ja tyhmentyy paljon, koska perustarpeet ovat tyydyttämättä, siis lämmöntarve, mikä usein tuntuu nälän tapaan mutta hoituu lämpimässä oleskelulla 10-15 min (kunnolla toipumiseen menee yli puoli tuntia) ja ehkä parilla kupillisella kuumaa. Silloin olennaisinta on mennä heti sisälle lämpimään, tajuta, että henkesi riippuu siitä, se on ainut päämäärä sosiaalisen toimeentulevuuden ja yhteiskuntakelpoisuuden lisäksi, vaikka matkaa olisi vain 20 metriä. Muista, että eteisessä ja kerrostalon rapun alaosissa voi olla kylmä, mutta ylempänä ja käytössä olevissa asuintiloissa on kunnolla lämmin.

6. Talvella ulkoilu on suunniteltava niin, että tarvittaessa pääsee aina pian sisälle lämmittelemään.

Jaa, näitä talviulkoiluun liittyviä kohtia on niin monta, että katso itse kohdasta Lämmittelyohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2015/01/viileaan-sopeutuminen.html

tiistai 19. marraskuuta 2013

Suomen säät ja kulttuuri

Suomen sää ei ole sateinen ja räntäinen kuten Brittein saarten maine on. Suomessa ei ole kesä kuuma ja pitkä eikä terassilla istuminen ole mahdollista kuin harvoin. Hiljainen hissukka tai negatiivinen rännästä pitävä luonne ei viihdy Suomessa, sillä lämpöisessä lösiminen ja räntäsään kestäminen tulevat vain harvoin vastaan. Suomalaiset säät ovat aika mietoja ja vaihtuvat vuodenaikojen vaihtuessa vähitellen toiskseen, mutta sateiset, auringottomat ja aurinkoiset päivät ym tavalliset säät vaihtelevat jatkuvasti muutamien, ehkä kolmen, päivien samantapaisina kausina, joiden lämpötilat voivat olla erilaiset sen mukaan, mistä päin maailmaa tuulet ovat Suomeen tuoneet tietynlämpöisen ilmamassan, ja joiden välissä voi olla erilaisia päiviä, esim. myrsky tai kylmempää säätä päivän verran. Suomen sää muuttuu koko ajan, ei ole pitkiä samanlaisia kausia. Ei ole myöskään täyslaidallisia säitä. Talven pakkaset tulevat talven lähetessä tai kylmetessä vähitellen eikä talvella ole kylmä viima kuin meren jäällä vain. Lumi pehmentää talven ilmapiirin mukavaksi ja valaisee yötkin niin, ettei Suomessa ole muualta tuttuja pimeitä iltoja ja öitä kuin syysiltaisin vain. Kesällä on valoisaa yölläkin. Maaliskuun hankien auringonpaistre on säkenöivän sokaisevan kirkas. Talvella, kun pimeän aikaan avaa ulko-oven ja ulos pääsee valoa, koko maisema valaistuu, kun valo heijastuu lumikristallista toiseen loputtomasti. Kesälämpimät ovat aika mietoja, samoin muutkin säät, mutta oikeita säitä kyllä. Mukavasta toimeliaisuudesta pitävälle ne ovat sopivia säitä ympäri vuoden, kovimpia talvipakkasia lukuunottamatta ja rannikon marraskuun räntäsäitä lukuunottamatta. Sää vaatii Suomessa selviytymistä, mutta kun niin on asennoitunut, säät ovat nautittavia eivätkä käytännössä vaarallisia, mutta sään huomioivat vaatteet ovat välttämättömyys: sateensuoja välivuodenaikoina ja talvella lämpimät vaatteet ja mahdollisuus lämmitellä sisätiloissa.
Suomessa eletään jatkuvasti sään keskellä, ei ole mahdollista elää kesälläkään päivääkään tiedostamatta säätä ja voida hyvin, sillä niin paljon säät vaihtelevat, mutta jos on säähän sopiva pukeutuminen ja liikkuminen, niin säästä voi nauttia, se jotenkin tuo luonnon lähemmäs.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tavallisia suomalaisia käyttäytymisen ohjenuoria, tärkeä

Sanonta "Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu" on tyypillinen suomalainen käytäntö. Se tarkoittaa, että pitää arvostaa ja antaa semaa sen mukaan, miten kullakin on ansioita (ja siis myös vastuuntuntoa vaadittava), ja ei saa tavan perusteella antaa asemaa sellaiselle, joka ei sitä ansaitse. Tämä ohje säästää monelta vääryydeltä ja auttaa ottamaan monta arvokasta voimavaraa ja ideaa käyttöön.

Valehtelua on kun tietensä antaa väärän tai harhaanjohtavan kuvan asioista. Valehtelua ei Suomessa arvosteta vaan valheet on tapana ohittaa kuin toinen olisi puhunut vain puppua (niin kuin onkin) ja ollut ala-arvoinen. Rehellisyydelle annetaan tilaa ja huolehditaan, ettei sitä jollakin sivuvaikutuksella tai muulla kieroilulla tule estettyä. Rehellisyyttä tukee tarkistamisen mahdollisuus ja se, ettei luoteta pelkkään sanaan tai väitettyyn maineeseen.
Suomalaisille ovat tyypillisiä avuliaat maailmankuvaa rakentevaqt lyhyet keskustelut, joissa jaetaan elämänohjeita. Rehellisyys ja hyvä tahto sekä vastuuntunto tekevät ne mahdollisiksi. Syntyy kansalaisyhteiskunta, siis kansalaisten tasolta käsin rakentunut yhteiskunta, jossa kaikki (siis useimmat) kantavat vastuuta siitä, että yhteisössä olisi hyvä elää kaikkien reilusti.

Vastuuntunto!

Luonnonrakkaus ja avaramielisyys, oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen myös eläinten kyseessä ollen

Uskonto sydämenasiana, ei tavanmukaisuutena. Aina ei näin ole, mutta kaikilla se näkyy olevan tavoitteena ja sitä arvostetaan kovin.

Terveet luonnolliset ikiaikaiset elämäntavat myös ymmärryksen täydellisyyden osalta ja yleismaailmallisen hyvän tulevaisuuden tavoittelun osalta elämänohjeena ja elämänlaadun parantamisen keinona.

TÄRKEÄ: Järkiperusteinen moraali eli kannattavuusperusteinen moraali http://finnishskills.blogspot.fi/2013/04/rationally-grounded-moral.html

Mikä on järjen rooli

Järki auttaa muodostamaan maailmankuvan. Sen perustana on hyvä havaintokyky ja elämänkokemus.
Järjen tehtävänä on auttaa omien tavoitteiden tavoittelussa. Tunteet ja käytännön tarpeet määräävät tavoitteet yhdessä yhteiselon sujumisen ja tulevaisuuden turvaamisen kanssa. Järki on siis vain tunteen apuri. Järjen ja tunteen välillä ei ole ristiriitaa vaan niillä on eri tehtävät maailmassa, järki ei mene tunteen ylitse, mutta valheen ylitse menee totuus. Totuuteen voi perustaa elämänsä, mutta valheeseen luottava joutuu vain ansaan ja hänen käy huonosti.
Mutta ihmisten ymmärryksissä on valtavia eroja. Joidenkin oma ajattelukyky ei ole kovin hyvä ja niin he luottavat koulujärkeen yli kaiken. Ne taas, joilla on hyvä arkijärki, pärjäävät yleensä sillä paremmin kuin pelkän koulujärjen varassa. Ne, joilla on paljon näkemystä ja hyvät hoksottimet, arvostavat usein taiteita, luontoa ja uskontoa, heidän järkensä ikään kuin raahautuu mukana siinä sivussa eikä ajatteluun jää puutteita niin kuin koulumaisilla. Tämän blogin ajattelun kurssi opettaa kokonaiskuvallisen arkijärjen, jolla selviää myös koulumaisuudet, jokseenkin yliopistonprofessorin järkevyyden tasoa myöten. Kurssi on hyvä lukea läpi varmuuden vuoksi ja opiskella kunnolla, jos se tarjoaa mitään uutta.
Ihminen, joka toimii sokkona, törmäilee paljon. Sellainen on ihminen, jonka ajattelusta puuttuvat kokonaiskuvat. Hänelle tulee törmäyksiä muiden kanssa ja niin hän tulee nimetyksi lyhytnäköiseksi, typeräksi tai pahaksi. Kokonaiskuvallinen arkijärki setvii monen monet sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat, mutta avukseen se tarvitsee ohjeen "Elä ja anna toisten elää!" = "Tilaa onnelle!".
Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen kohtaaminen on erilainen. Niinpä sosiaaliset jutut ovat valtavan monimutkaisia. Niitä varten tarvitsee hyvän havaintokyvyn, joka ei ole sanallistava tms. teorialähtöinen vaan valokuva- ja videomallinen. Hyvä tahto ja rinnalla eläminen elämän kuviot jakaen parantavat sosiaalista silmää. Tervehenkisyys ja ohje "Elä ja anna toisten elää!" = "Tilaa onnelle!" parantavat sosiaali8sten suhteiden sujuvuutta. Vastuun kantaminen niin omasta elämästä, omista teoista kuin omasta isosta vaikutuksesta muiden elämien tärkeimpiin kysymyksiin on olennaisen tärkeää.

Suomalaisuusharrastuneisuus ja suomalainen globaalin yhtenäiskulttuurin malli

Jos ja kun suomalinen kokonaiskuvallinen järkiperusteisuus jatkaa kunkin maan koulun suosittelemilla linjoilla miettiessään, millainen yhteiskunnan tulisi käytännöiltään olla, ja tarjoaa niin ratkaisuja kaupungistumisen, teknologisoitumisen ja globalisaation tuomiin ongelmiin, niin suomalaisuudesta kiinnostuneita on maailmassa luultavasti suunnilleen sen verran kuin oman maansa koulun linjauksella jatkavia, eli jos näitä olisi vaikka viidennes kaikista, niin reilu miljardi suomalaisuusharrastunutta. Silloin suomalaisuuden opettaminen ei voi enää olla Suomessa asumisen opettamista, vaan olisi luotava mahdollisuudet elää suomalaisittain maassa kuin maassa, oli se sitten suomalaishenkinen kortteli, kaupunginosa, pikkukaupunki, alakulttuuri tai vapa-ajan harastusympyrät. Siihen tarvittaisiin kai ulkomaalaisille suomalaisuudesta kiinnostuneille suunnattu lehti, sillä suomalaisuutta oppii paremmin lehteä lukemalla kuin telkkua katsomalla tai radiota kuuntelemalla. Sen sijaan, että puhuttaisiin suomalaisuudesta - mikä lie pikkumaa? - pitäisi puhua suomalaisesta globaalin yhtenäiskulttuurin mallista. Siitä pääosan toimivuudesta huolehtisivat tämän blogin varhemmat kirjoitukset ajattelukyvystä, säännöstä "Elä ja anna toisten elää!"/"Tilaa onnelle!" ja luonnonrakkauden vaikutuksesta sosiaaliseen ym. elämänymmärrykseen.

maanantai 4. marraskuuta 2013

"Elä ja anna toisten elää!" = "Tilaa onnelle!"; TÄRKEÄ oppia kaikissa maissa

Tämä käyttäytymisen ohjenuora, yhteiskunnan pelisääntö tarkoittaa jotakuinkin, että elämänmyönteisen itsekäs saa olla muttei puuttua muiden elämään - muuten kuin reilusti estääkseen näitä puuttumasta muiden elämään epäreilusti.

Tämä sanonta ei ole kirjaimellinen eikä liity väkivallattomuuteen tai pasifismiin tai luovuttamiseen, vaan elelemiseen, hyvään tahtoon ja oikeudenmukaisuuteen. Parempi sanonta tähän tarkoitukseen olisi vaikka "Tilaa onnelle!". Ideana on, että saa elellä vapaasti elämänmyönteisesti, muttei tuhota toisten onnea, jolleivät nämä ole epäreilun pahaatekeviä. Oikeudenmukaisuus on tämän säännön sisältö, eli se sallii mm. puolustussodat ja moraaliset sodat ym. oikeudenmukaisuuden väkivaltaisenkin puolustamisen. Mutta yleensä tämä sääntö tekee yhteisen edun ymmärrettäväksi kenelle hyvänsä ja siistii siten kaikkien käytöksen lähes täysin moraaliseksi. Tai siis käytös ei paljoakaan muutu, mutta kunkin tekojen vaikutusalueet rajataan niin, että eläm'änmyönteiset vaikuttavat laajalti, jotta monet pääsevät niiden hedelmistä nauttimaan rasittamatta niiden tarjoajaa, ja ikävän epäreilun pahat teot rajataan vaikuttamaan vain tekijäänsä ja muihin samanmoisiin siis yhtä pahoisin tai pahempiin. Eli saat elellä vapaasti elämänmyönteisesti omien reilujen toiveidesi mukaan kunhan annat saman tilan kaikille muille.
Jos koko ohje/sääntö tuntuu hankalalta kerralla alkaa noudattaa, kannattaa sinun ja tuttaviesi varmaan opetella se taitona, tapana, jolla arjen sosiaaliset suhteet saa osa-aikaisesti mukavasti sujumaan, mutta jota ei tarvitse käyttää koko aikaa.
Tämä sääntö edellyttää kaukonäköisyyttä siinä, miten reagoidaan huijaamisyrityksiin ja juoniin ym, eli kaikki pitäisi arvioida kokonaisvaikutuksensa mukaan siltä kannalta, mitä ne onnistuessaan vaikuttaisivat "Elele ja anna toisten elellä!"_säännön kannalta arvioiden, ja reagoida sitten jo ihan heti alkuun sen mukaan, mikä moraalisimman lopputuloksen käytännössä tuo. Eli jos joku juonii, niin pitäisi tuumia "No, nyt hän huijaa, ei tartte eikä saa lähteä hänen juttuihinsa mukaan." ja luotettava sitten niihin, jotka kyllin rehtejä ovat ja mikä muuten vain on varmaa tietoa. Eli ikäviin tekoihin vain jätetään osallistumatta, eikä ikäviä aikeita useinkaan rangaista vaan vain estetään niitä vaikuttamasta, niin kuin "Tilaa onnelle!"-sääntö kehottaa tekemään. Näin ei tarvita sotilaan tai poliisin taitoja, jotta saisi yhteiselon sujumaan ihan hyvin. Hankala ihminen saa usein vastaansa huonompia elinoloja, epämukavampia kuin muut, ja vaihtaa siksi maisemaa: koska hän ei antanut omasta puolestaan elintilaa muille, niin kuin sääntö edellyttäisi, niin hän ei myöskään itse saanut muilta yhtä laveaa elintilaa kuin muut. Tämä pieni rangaistus tulee siis porukan taholta eikä erityisesti uhrilta, ja sen syynä on usein pottuntuneisuus ja vastuun kantaminen porukan tulevaisuudesta, mitä pidetään erityisen toivottavana ominaisuutena kaikilla.

Eli koko juttu toimii kaikkien kesken samaan tapaan kuin perheenjäsenten tai ystävien välinen kommunikaatio siitä, mitä kukin haluaisi tehdä: kukin saa vapaasti itse valita ja ongelmakohdat selvitetään oikeudenmukaisuuden mukaan. Kaikki asiat saa itse varmistaa, myös hyvien tuttujen välillä. Esim. koirani ei halua urheilla ja minä haluan, joten joudumme aina varomaan tuota toisen mieltymystä, vaikka välit ovat ystävälliset. Ratkaisuna tottakai, että käydään lyhyellä lenkillä koiran kanssa ja lisäksi liikun muuten.
Ja on tottakai otettava täydesti huomioon se, etteivät kaikki läheisetkään ole luotettavia tai ymmärtäväisiä, joten päätöksen saa tehdä aina itse. Etäisempien tuttavien kanssa tämä piirre korostuu: usein ei yritetäkään suoralta kädeltä asioihin puuttumalla auttaa vaan vain kerrotaan hyvistä vaihtoehdoista ja omista elämän ongelmien ratkaisuista, elämänviisaudesta, vähän vain jeesataan niin kuin kanssakulkijaa sopii auttaa, mutta ymmärretään erilaisuus ja oman itsenäisyyden tarve autettavallakin.
Perusperiaate on aina sama: elelen ja annan toisten elellä. Yleensä, kun ehdottaa toisille ratkaisuja, nämä tsekkaavat ensisijaisesti, jättävätkö ratkaisut heille itselleen elintilaa. Siksi tällainen "Elelen ja annan toisten elellä" on hyvän ratkaisun perustyyppi. Useimmiten hankalatkin kontaktit, niin ihmisiin kuin ryhmiinkin ja kansoihin (kansojen välisiin suhteisiin hyvä ohje!), saa hyvin sujuvalle tolalle, kun miettii kaiken heidän kannaltaan ja juttelee siitä, mikä heille olisi edullisinta (muu maailma huomioonottaen!), ja auttaa sitten omasta puolestaan järjestämään niin, muttei kaikkea heidän vuokseen tehden vaan oma elämä etusijalla. Tämä "Elä ja anna toisten elää"-ohje on paras ratkaisu siihenkin: kaikki hyvä ja siis hyödyllinen käytetään täydesti hyväksi ja ikävät vaikutukset vain rajataan pois vaikuttamasta tarvitsematta siihen kompastua tai uhrata isommalti voimia. Niinpä Suomella on yleensä harvinaisen ongelmattomat välit ulkomaihin, esim. paljon helpommat kuin Ruotsilla tai kai isoilla maillakaan, joiden asioihin monet haluavat puuttua ja joilta puuttuu tämä sääntö "Elä ja anna toisten elää!".
Mitkaan ihmissuhteet eivat tee poikkeusta tahan saantoon, ei esim. ystavyys, vihollisuus, aiti-lapsi-suhde, seurustelu, valinpitamattomyys, halveksunta, rakkaus jne. vaan aina sama saanto kaikessa. Pitkalti on niin, ettei muita saantoja sitten olekaan.

Kats myös http://yksinaisille.blogspot.fi/2012/03/build-perfect-relationship.html

Yksi mahdollinen muotoilu tälle säännölle olisi kai "Itsekäs saa olla, muttei puuttua toisten elämään (muuten kuin reilusti epäreilua puuttumista estääkseen)".

 * * *

Sosiaalisten ongelmien ja yhteisön ongelmien ratkaisemisesta "Elä ja anna toisten elää säännöllä"
"Elä ja anna toisten elää" katsotaan yhteiskunnan tärkeimmäksi pelisäännöksi oikeudenmukaisuuden, vastuuntunnon, terveen järjen, kokonaiskuvallisuuden ja tervehenkisyyden ohella. Se on siis sääntöjen, lakien, ja aseman oikeutus siltä osin kuin ne ovat "Elä ja anna toisten elää"-säännön mukaisia ja toisaalta se kertoo, etteivät nämä muilta osin ole oikeutettuja, eivät ansaitse yhteisön hyväksyntää, eivät tuo oikeutusta esim. toimia virassa sääntöä vastaan rikkovin tavoin. Yhteisön tervehenkinen meininki katsotaan ylemmässä asemassa olevaksi sääntöä rikkoviin asemaansa väärinkäyttäviin nähden. Tätä sääntöä vastaan rikkovia pidetään lyhytnäköisinä, yhteisölle epäedullisina, huonoja elämänoloja tuovina, taloudellisesti pitkällä aikavälillä ja elinolot huomioonottaen epäviisaina, koska aiheuttavat isoja vahinkoja tavoitellessaan yksittäisessä asiassa lyhyen aikavälin taloudellista hyötyä. Yksilö luonnostaan valitsee paremman vaihtoehdon, joka ei vaadi häneltä melkein mitään, jotain tavallista vain, ja joka tuo hyvät elinolot ja monenlaisen yhteisön toimivuuden edut. Niinpä kysymys ei ole, liittoudutko rikkomuksen tekijän kanssa vai uhrin vaan kannatatko hyviä elinoloja viisaalla taktiikalla yhteisön toiminnan kivasti rullatessa ja jättäessä paljon vapautta vai jotakin, mikä tuhoaa nämä itseltäsi ja keittää sopan, josta ei pääse kuin taas samaan sääntöön turvaamalla. Rikkomuksen tekijä siis putoaa hierargiassa ja hänen tekojensa vaikutukset jäävät heikoiksi, kun taas ok tavalla toimivilla on yhteisön tuki puolellaan ja kukin saa vapaasti elää omaa elämäänsä muiden häiritsemättä, sovussa ympäröivän maailman kanssa, yhteisön järjestelyjen tukemana muttei niiden varjolla tehtyjen rikkomusten uhrina. Yleensä suomalainen kulttuuri ei luokittele yksilöitä ihan isoon tai ihan pieneen asemaan vaan "Elä ja anna toisten elää" ohjeen mukaiset puolet ja teot isoon asemaan tai siis sallituiksi ja vallitseviksi ja tuota sääntöä vastaan rikkovat puolet yhteisön yhteisvoimin pois vaikuttamasta muihin kuin rikkojaan itseensä.Näin ongelmat ikään kuin haihtuvat pois, koska niille on epäsuotuisat olot, vaikka ihmiset ovat aika lailla entisenlaisia.

Jos "Elä ja anna toisten elää!"-ohje on sinulle uusi ja et oikein tiedä. ottaako sitä käyttöön vai ei ja miten ottaa se käyttöön, niin kokeile mielikuvituksessasi, miten asiat menisivät, jos noudattaisit tätä ohjetta, niin näet sen hyödyt ajatuksissasi ja opit, millaisia ratkaisuja se tarkoittaisi käytännössä, ja voit verrata aiempaan.

Toimii hyvin esim. kolmiodraamoissa ja mietittäessä vastuita vanhan heilan lapsista yms tavallaan sivuhenkilöistä(?), joihin vaikutus on suuri.

tämä sääntö pätee myös hoitotyössä: potilaiden ym asikkaiden olisi annettava itse päättää, tarvitsevatko hoitoa vai eivät, haluavatko sitä, ja annettava heidän myös päättää hoidpostaan, että mitä saa tehdä ja mitä ei ja mitkä valinnat tehdään. Sillä ei ole tarkoitus hoitotyön varjolla tehdä pahaa. "Elä ja anna toisten elää"-sääntö vaatii tuekseen myös kyllin hyvän ymmärryksen, kyllin hyvän moraalin ja rehellisyyden siinä, mikä on vale, tottumus ja miten epäluotettavia jotkut oelttamukset ovat ja mikä on paha tek ja mikä ei, missä valmistellaan pahoja tekoja tai vallan riistoa.

 En oikein tiedä, mihin tämä kuuluisi, mutta laitan se tähän kun tämän sortin sallivaisuus on "Elä ja anna toisten elää"-säännön vallitessa ongelmatonta, haittaamatonta. Kokemukseni mukaan ehkä kolmanneksella aikuisista suomalaisista on kulloinkin, kenellä milloinkin, ulkomaalai nen heila vaikkapa sähköpostituttu, jokin kulttuuri tai laulaja, joku sellainen, minkä voi siinä ohessa pitää ja mistä ei ole haittaa vaan hyötyä vaan kun yksilö saa itse päättää millaisen elämän haluaa, mistä on harrastunut ja mitä taitoja ja lahjakkuuksia vaalii, minkä tyypin sosiaalisuudesta pitää, vähän niin kuin harrasteen kuukaudeksi tai pariksi, tai ruokalassa että otanpa tähän lisäksi kermamarengin, kun satun siitä nyt pitämään, ei se elämääni tai parisuhdettani puolisooni mitenkään haittaa, saanpahan vain vähän omaa vapautta, pääsen tuulettumaan, saan seurata mielitekojani harmittomalla tavalla ja niin olen hyväntuulisempi, vapaampi, jaksavaisempi ja parempaa seuraa tavalliselle ympäristölleni.





Kaartaen juokseva hevonen, vapaan tunteidenmukaisen elämän malliksi, hevosaiheinen neulekuvio
( http://parantamisesta3.blogspot.fi/2017/02/kivut-saryt-ja-hevosneulekuvio.html )

Suomenkieliset suomalaiset sosiaaliset taidot; TÄRKEÄ oppia kaikissa maissa

Suomen kansalla ei ole korkeakulttuurihistoriaa vaan suomalaiset tapasivat olla metsäläiskansa vailla kirjoitettua kieltä tai suurmiehiä. Suomalaiselle kulttuurille on olennaista luonnonrakkaus. Yleensä tämä merkitsee puistojen ja viheralueiden arvostamista sekä omakotitaloasumista ja mökkeilyä luonnon keskellä. Luonto on monin verroin monimutkaisempi kuin elementtitalot ym. rakennettu ympäristö. Siinä, missä rakennettua katsellessaan sosiaalisia suhteita miettiessään on taipuvainen ruuduttamaan ne, mikä usein saa pohtijan ymmälleen tai umpikujaan, siinä luontoa (esim. pensasmaisesti kasvava pihlaja) katseleva näkee, miten puun oksat kasvavat vähitellen tästä tuohon ja toinen osa tuonne, ja niin on siinä ihmissuhteita pohtiessa moni kehityskulku mahdollinen noin vain, ihmissuhteet hahmottuvat niin helposti, että ratkaisut tuntuvat arjesta tutuilta, vaikka yleensä olisi olut keinotekoisempi. Kun siis katselet puita ihmissuhteita pohtiessasi, ja valitset luontevilta tuntuvat ratkaisut, niin tavoitat suomalaista sosiaalista taitavuutta.

Suomalainen ajattelukyky: HELPPO kurssi, vapaa-ajan harrastusten tapaan opeteltava; TÄRKEÄ oppia kaikissa maissa

LUKIJALLE

Olen akateemisen kodin kasvatti ja olen oppinut objektiivisen
ajattelun varhaislapsuudessa, viiden iässä olin jo järkevämpi kuin
kumpikaan vanhemmistani. Siksi olen varsin vankalla pohjalla näistä
asioista kirjoittaessani. Akateemisen objektiivisen ajattelun tunnen
myös oman älyllisesti vaativan koulutukseni kautta.
Mitä enemmän aiheeseen perehdyn, sitä enemmän objektiivinen ajattelu
alkaa muistuttaa muita elämän alueita: etenkin käsitöitä ja luonnossa
liikkumista. Siksi uskon näiden ohjeiden sopivan erityisen hyvin
maanviljelijöille yms.
Onnea matkaan!

Ystävällisin terveisin Hannele Tervola
hannele.tervola@gmail.com


Objektiivisen kokonaiskuvin ajattelun perusteet

(Havainnoinut ja kirjoittanut Hannele Tervola)


AJATTELUVIRHEIDEN KARSIMINEN

Jokaisella on hyvä ajattelukyky luonnostaan. Varsin useilla vain
huonot tottumukset peittävät sen alleen. Kun nuo huonot tottumukset
karsii pois, jää jäljelle arkijärkinen kunnollinen ajattelu.
Tavallisimpia virheitä ovat
• sanallistaminen,
• reunojen laittaminen ajatuksille, kokemuksille, omalle olemukselle
jne. (ihan vain jätät reunat pois, antaen kunkin asian olla omalla
paikallaan maailmassa, omanlaisensa, omalla tavallaan erillinen ja
toisaalta omalla tavallaan muuhun suhteessa),
• rakennetun ympäristön suorakulmaisten muotojen ja viivojen
matkiminen (katsele elävää tervettä puuta sen sijaan ajatellessasi –
mieluiten ei kuitenkaan omenapuuta, koska sen oksat ovat katkotut ja
muotoonsa taivutetut),
• ajatuksennäköisyyden tavoittelu sen sijaan että antaisi ajatusten
olla aivan täsmälleen todellisuuden näköiset (ehkä vähän haaleammat
vain) sekä
• ajattelemisen ja ajattelukykyisyyden teeskenteleminen sen sijaan
että varsinaisesti ajattelisi.
• Älä korvaa omia aina uusia havaintojasi ulkoluvulla ja muodollisuudella.
• Niskan ja kehon jäykistäminen hidastaa ajattelua olennaisesti, jopa
lähes pysäyttää sen siksi aikaa kun keho on jäykästi. Niinpä
urheilijamainen eläväinen reaktiivinen keho on ajattelunkin kannalta
paljon parempi.
• Tavoitteet on valittava parhaalla ymmärryksellään eikä vain huonolla
päällä juonittava, sillä tavoitteesi ja arvosi vaikuttavat eniten
siihen, mihin päädyt.

HAVAINNONTEKO, MUISTIN JÄRJESTÄMINEN JA MUISTIAINEKSEN LÄPI KÄYMINEN
OVAT AJATTELUA OLENNAISIMMILLAAN:

* Ajattelu on havaitsemista, hyvin pitkälti aistimisen kaltaista.
Mitä ajattelu on? Ajattelu on paikkansapitävän kuvan muodostamista maailmasta.
Ajattelu perustuu häiritsemättömiin havaintoihin: “Tämä on tällainen
ja tuo on tuollainen!”
Ajattelu ei perustu sanoihin, termeihin tai käsitteisiin vaan
tavallisiin paikkansa pitäviin aistihavaintoihin ja niiden muistoihin.
Elämänkokemuksemme perusteella muodostamme kuvan ympäröivästä
todellisuudesta, elinympäristöstämme ihmissuhteineen. Kaiken ajattelun
lähtökohtana ovat siis käytännön havainnot, muistikuvat
todellisuudesta, jokapäiväisestä elämästämme.

* Puutarhatyöntekomoodi: ajattele käytännönläheisesti kuin aistisit
muististasi ja mielikuvituksestasi.
Paras havainnontekotapa ajatteluun on kuin mieluisia puutarhatöitä
tekevällä: kouriintuntuva selvään havaittu lähiympäristö, jossa
kaikkea voi tarkastella monin aistein, vaikkapa käsin kääntelemällä ja
koettelemalla, ja lisäksi tietoisuus koko maisemasta, jossa
puutarhatöitä tekee. Samalla tavoin ajattelussa on kovin hyvä, jos
voit kuvitella muististasi ajateltavan asian kouriintuntuvana kuvana
aivan eteesi, jossa voit sitä parhaiten tarkastella, kenties
koetellakin, samalla, kun tiedostat, havaitset kyseisen asian paikan
maailmassa laajemmalti, olet ikään kuin zoomannut itsesi maisemassa
kyseisen asian ympäristöön. Tällöin voit tehdä mahdollisimman selkeitä
havaintoja: “Tämän asian havaitsen selvästi, mutta tuosta toisesta en
voi tietää, sillä se ei näy kuvassani.”

* Kokonaiskuva maailmasta: tässä asun, tuolla on kauppa jne.,
tulevaisuus nousevana jonona ilmaan, elämänkokemus ikään kuin vana
tuolla kartalla: tässä olen kulloinkin.
Järjestä elämänkokemuksesi näköaistin avulla kartaksi koko maailmasta.
Jotkin osat siitä tunnet tarkkaan (ne kuvaa elämänkokemuksesi) ja
joitakin et ollenkaan (ne jäävät tyhjiksi).
“Tässä olen, edessäni pöytä, tunnen kotini huone huoneelta ja esine
esineeltä, ikkunasta näkee ulos, ovi on tuolla, sieltä pääsee pihalle,
naapurit asuvat vähän matkan päässä tuolla ja tuolla, kauppa on siellä
ja siellä, matkan varrella puita niin ja niin,…” Rakenna näin
vähitellen kuva koko maailmasta. Aseta kaikki tuntemasi oikeille
paikoilleen kokonaisuudessa, niin kuin elämänkokemuksestasi tiedät
niiden tällä vaistomaisella kartalla sijoittuvan, ja täydennä
karttaasi oikeilla kartoilla aina maapallokarttaan asti. Näin saat
koko maailman mahtumaan samaan kuvaan. Menneen ajan voit sijoittaa
maan alle sitä alemmas mitä kauemmasta menneisyydestä on kyse, ja
tulevaisuuden ilmaan. Näin voit nähdä oman elämänkokemuksesi vanana,
joka kiemurtelee tuossa maisemassa nousten aina vain ylemmäs, aina
maan pinnan tasolle asti, ja tulevaisuus jää ilmaan.

* Voit ajatella mitä tahansa maailmankuvassasi, jos zoomaat siihen ja
sen ympäristöön.
Voit nähdä mitä tahansa omasta maailmankuvastasi, kun zoomaat siihen
kohtaan kartassasi, ja koko maailman kerralla, kun zoomaat ulos ison
kokoluokan maapallokarttaan. Näin sinulla on yksi paikkansa pitävä
kokonaiskuva maailmasta, mittasuhteet oikein, mikä on kovin hyvä
lähtökohta objektiiviselle ajattelulle ja eräs tärkeimmistä
objektiivisen ajattelun tavoitteista: objektiivinen kokonaiskuva
maailmasta.

* Jos haluat ajatella tiettyä asiaa kokonaisuudesta, värjää se
väliaikaisesti jotenkin niin, että se nousee esiin ja on helppo
tarkastella, kuitenkaan kadottamatta sen paikkaa maailmassa.
Kun sinun sitten tarvitsee, tai haluat, ajatella jotakin tästä
kaikesta, värjää se väliaikaisesti jollakin huomiotasi kiinnittävällä
värillä, jotta havaitset sen helpommin, ja katsele sitä puutarhatöiden
tapaan, kuten edellä neuvoin. Tällöin näet sekä kyseisen asian, että
sen paikan maailmassa, mikä on ymmärryksellesi kovin hyväksi.

* Kouriintuntuvat asiakeskeiset mielleyhtymät ajattelukeinoina asiasta
toiseen siirryttäessä ja kokonaiskuvaa järjestettäessä.
Saat kokonaiskuvasi järjestettyä mielekkäästi, jos liikut siinä
asiakeskeisten mielleyhtymiesi mukaan: maatilamme -> meidän
traktorimme -> sen korjaustyöt viimeaikoina ja lähitulevaisuudessa ->
rahanmeno korjaustöihin -> rautakauppa -> naapurin isännän
viimekertaiset ostokset -> hänen traktorinsa -> heidän perheensä
kokonaisuudessaan -> mitä meillä on samanlaista ja mitä eroja -> miten
kukin elää tyylillään -> elämän kirjo -> mikä elämässä on tärkeää ->
onni, ja onnettomuuksien karttaminen -> ymmärrys siinä apuna.

* Luontokuva taustalla auttaa monimutkaisten asioiden yksinkertaisessa
hahmottamisessa ajattelua varten.
Joskus asiat tuppaavat käymään liian monimutkaisiksi. Silloin on hyvä
kuvitella ajattelemansa asian taustalle luontomaisema tai edes
yksityiskohtaisesti hahmotettu yksittäinen puu tuomaan vertailukohtaa,
joka on paljon, paljon, paljon monimutkaisempi kuin ajatuskuvasi ja
kuitenkin helposti hahmottuva. Vertaat siis ajatusta luontoon,
luontokuvan monimutkaisuuteen sijoittaen kunkin ajatuksen
yksityiskohdan jonkin luontokuvan yksityiskohdan viereen. Katsot ensin
luontokuvaa ja sitten pokkana alunperin monimutkaiselta vaikuttanutta
ajatustasi ikään kuin se olisi helppo luontokuvan avulla hahmotettuna
– ja se onkin!

* Liukuva katse ja kokonaiskuvan muodostaminen, älä anna katseen hyppelehtiä.
Tähänastisissa ohjeissa on siis ollut ideana käsitellä kaikki
ajatukset kerralla, jotta pääsee helpolla eikä joudu tankkaamaan ja
luo jonkinlaista loputonta mosaiikkia ajatuksistaan esim. siksi, että
sanallistaa ne.
Koulutettu ajattelija liikkuu aiheesta toiseen hitaan varovaisesti,
ikään kuin liu’uttaa katsettaan ajateltavaa asiaa pitkin ja varoo,
ettei tee yhtään hyppäystä – ei edes vaikka keskustelun toinen
osapuoli niin tyypillisesti tekisi. Näin siksi, että jokaisen
hyppäyksen kohdalla katoaa helposti ajatuksen punainen lanka ja niin
ollen ajattelun luotettavuuskin katoaa melkein kokonaan.
Anna siis katseesi tarkan näön alueen liukua ajateltavaa aihetta
pitkin samalla, kun muodostat kokonaiskuvaa ajateltavana olevasta
aiheesta ja sen roolista maailmassa, ikään kuin maisemakuvaa
kyseisestä aihepiiristä. Tämä on kaiken objektiivisen ajattelun
perustaitoja, perussääntöjä. Tuosta näin syntyvästä maisemakuvasta
näet myöhemmin helposti, mikä on mitenkin.

* Yleistykset ja muistista haku kuin nostaisit silmillä maisemasta
esiin tietynväriset tai –muotoiset läikät: esim. ongelman
ratkaisuehdotuksiksi kaikki asiat, joilla on tietyt piirteet,
muistista,
tai tiettyä asiaa kuvaavat ilmaisut sanavarastosta
tai haluamallesi asialle objektiivinen muotoilu objektiivisesta
koulumaisesta maailmankuvastasi.
Jos haluat yleistää jotakin, esim. kissa -> kaikki kissat, se käy
helpoiten, jos nostat muististasi esiin kaikki samanlaiset, samat
piirteet omaavat oliot aivan kuten silmilläsi kykenet nostamaan esiin
kaikki nähdyn maiseman tietynlaiset läikät, esim. punaiset läikät,
lehmät, leijat ym. esineet puiden oksissa, linnut,… Tee samoin
muististasi ja maailmankuvastasi: nosta esiin kaikki, millä on
haluamasi piirteet.
Voit sitten jälkikäteen rajata alueen, esim. sanoihin nostamalla ko.
joukosta kaikki sanat esiin – näin voit harjoittelun myötä nopeasti
löytää sanat mille tahansa, mitä haluat ilmaista ilman että sinun
tarvitsee sitä varten sanallistaa mitään. Erityisen tehokas tämä keino
on tunnelmatajun avulla käytettynä: tunnista kaikkien havaintojesi
luoman hahmon avulla sopivat ratkaisuehdotukset ongelmiin!

PÄÄTTELY ELI HAVAINNONTEKO KOKEMUSPIIRIN ULKOPUOLISESTA MUISTETUN
ELÄMÄNKOKEMUKSEN AVULLA:

* Katso, mikä pätee missäkin.
Jos haluat tietää kokemuksesi pohjalta asioista, joista sinulla ei ole
kokemusta, on sinun yleistettävä ja katsottava samalla, miten laajalti
yleistys pätee ja missä se ei ainakaan enää päde – mikä pätisi
siellä?!
Yleistys käy kiinnittämällä huomio yksinomaa niihin piirteisiin, jotka
haluaa yleistää, esim. kissa on nelijalkainen -> nelijalkaisuus (=
eräs yleistys nelijalkaiselle kissalle). Mikä näyttäisi pätevän
kaikkiin nelijalkaisiin: kissoihin, koiriin, hiiriin, elefantteihin,
kilpikonniin, puumiin, tiikereihin,…? Ainakin seisovat tukevasti
neljällä tassulla ja osaavat yleensä liikkua kolmellakin. Tai: kissan
hyvä hämäränäkö -> hyvä hämäränäkö yleensä, kaikilla, joilla sellainen
sattuu olemaan. No, näkee hyvin hämärässä: huomaa monta asiaa, jotka
huonosti hämärissä näkeviltä jää puuttumaan -> hyöty selviytymisessä
ja metsästyksessä. Mahdollinen silmien valoherkkyys.
Yleistyksiensä oikeaanosuvuutta voi tarkistaa nostamalla muististaan
esiin kaikki ne, joita yleistys koskee, ja katsomalla, onko osunut
oikeaan kussakin tapauksessa. Jos on, niin hyvä: yleistys pätee.
Jollei ole, niin on korjattava virheellinen yleistys. Yleensä silloin
on jäänyt mainitsematta jokin tekijä, josta kyseinen johtopäätös oli
kiinni. Mainitse se ääneen itsellesi (esim. “tervesilmäiset eläimet”),
ja tarkista uudelleen: menikö nyt oikein? Jos meni, niin hyvä,
luultavasti olet aivan oikeassa.  Jollei, niin seuraa edellistä
ohjetta toiseen kertaan ja etsi kenties muita virheitä käymällä asia
uudestaan alusta asti (tai ainakin epävarmoilta kohdiltaan) läpi ollen
tällä kertaa hiukan huolellisempi ajattelussasi.
Näin kuvasi tilanteesta tarkkenee: huomaat useampia tekijöitä, jotka
vaikuttavat siihen, miten asiat ovat. Ne on hyvä luokitella sen
mukaan, miten paljon ne vaikuttavat, ts. paljon vai vähän vai
suorastaan olemattoman vähän, jolloin ne voi jättää huomiotta.
Helpointa on yleistää aivan varmoja arkijärkisiä yksinkertaisia
asioita. Niiden avulla voi maailmaa ymmärtää jo valtavan pitkälti.
Elämän perusasiat, pääpiirteet, ovat olennaisia myös ajattelussa, koko
maailman ymmärtämisessä. Esimerkiksi: Tarvitsen ruokaa. -> Kaikki
tarvitsevat välttämättä ruokaa. Näin ollen, siksi että se on tärkeää
kaikille, ja siksi, että se on muun edellytyksenä oleva perusasia
kaikille, ruuan järjestäminen koko ihmiskunnalle on maailman
tärkeimpiä kysymyksiä.


ONGELMANRATKAISU:

* Yleiskuvasta yksityiskohtiin: mitä ratkaisuun tarvitaan, mistä sen
voisi rakentaa, onko niitä palikoita, rakenna!
Moni yrittää ratkaista ongelmia kokeilemalla, mitä saatavilla olevista
palikoista saisi rakennettua. Jollei saa, niin luovuttaa. Helpompi,
tehokkaampi tapa ratkaista ongelmia on tehdä se ratkaisulähtöisesti:
Mieti, mitä ratkaisuun tarvittaisiin, millaisia rakenteita, ja mistä
ne saisi rakennettua. Etsi sitten nuo palikat muististasi ja
maailmankuvastasi edellisessä kohdassa kuvattuun tapaan silmillä
esille nostamalla. Ja rakenna! Näin tiedät, mitä tarvitset ja miten
sen saat, eikä aikasi kulu hukkaan!

* Ajattelukykyään ja/tai objektiivisuutta ei voi tavoittaa
koulumaisuutta matkimalla.
Ihminen on luonnonvalinnan myötä sopeutunut elämään yhteydessä
luontoon, joten ajattelukyky saa tukea kouriintuntuvista käytännön
töistä (-> puutarhatyöntekomoodi), aisteista (-> varmat havainnot) ja
luonnollisesta paikkatajusta (-> kartta). Objektiivisuutta ei siis voi
tavoittaa matkimalla koulumaisuutta tai rakennettua ympäristöä vaan
elämällä sovussa oman aistivan ja aistien maailmankuvaa rakentavan
luontonsa kanssa. Koulumaisuus on saanut tunnuspiirteensä
kirjoitetusta kielestä, ei ajattelusta, ja kirjoitettu kieli on vain
muistiin merkitsemisen väline, se ei ole ajattelun keino!

* Älä ajattele sanoin vaan kokemusten muistoin, kokonaiskuvilla!
Sanat ovat viestinnän apukeino. Ne eivät ole ajattelun tapa vaan
kaikki havainnot tehdään joka tapauksessa aistein, tuntein ja
tuntemuksin. Niinpä sanat pirstovat ajatukset loputtomaksi
mosaiikiksi, johon eksyy, näyttää kenties monimutkaiselta mutta sehän
ei ole itsetarkoitus. Sanallisesti ajatteleva on kuin putkinäköinen.
Esimerkki: katsopa huonetta tai mitä hyvänsä maisemaa
talouspaperirullan läpi niin, että näet vain yhden esineen kerrallaan,
muttet esineiden yhteyksiä, paikkoja maailmassa. Saat mosaiikin, johon
eksyt helposti. Maisema muuttuu liian monimutkaiseksi käsitellä. Sen
sijaan jos katsot suoraan omilla silmilläsi, ilman rullaa, näet koko
huoneen helposti, kaiken kerralla, kaikkine esineineen etkä eksy
lainkaan!

* Rentoudu!
Joskus on pää kovin sumuinen, ajattelu ei luista. Se liittyy usein
keskivartalon jännityksiin, etenkin niskan ja hartioiden sekä
mahdollisesti selän ja vatsanseudun jännityksiin. Keksi siis jokin
keino rentouttaa kehosi: voimistele, venyttele, käy saunassa (Heti
saunassa käymisen jälkeen keho on keskittynyt kuulostelemaan
ympäristön lämpötilaa ja mielikin niin ollen varattu, mutta sitten kun
keho on taas kokonaan tottunut huoneenlämpöön, on mieli yleensä
kirkas.) tai lenkillä. Yritä muuttaa sosiaaliset suhteesi
ystävällisiksi ja vähemmän muodollisiksi, sillä se rentouttaa ja tekee
onnellisemmaksi ja älykkäämmäksi, suorastaan viisaaksi. Älä yritä
ajatella pakertamalla vaan innostuksen voimin.
Muistaminen on usein kiinni siitä, että eläytyy samaan näkökulmaan,
jota käytti muistiin painaessaan. Sekin käy siis helpommin rennoin
kehoin, sillä rentous helpottaa eläytymistä parantaen siten myös
sosiaalisia taitoja.
Muistiin painaminen käy sitä helpommin mitä kiinnostuneempi aidosti
olet kustakin asiasta.

* * * * *

* Tunteet kertovat, mitä ilmiöt merkitsevät elämälle
Ajattelu muodostaa maailmankuvan, Tunteet kertovat, mitä sen ilmiöt
merkitsevät elämälle: vahvat negatiiviset tunteet kertovat, mitä
asioita välttää, kun taas vahvat positiiviset tunteet kertovat, mitä
tavoitella. Tunteiden kertoma näkökulma vaatii kokonaiskuvan
toimiakseen.

* Tunnelmat ovat nopeita objektiivisia kokonaiskuvia
Tunnelma on maisema, jossa tunteet kertovat, mitä sen ilmiöt
merkitsevät elämälle, ja motivoivat mielekkääseen käytännön
toimintaan. ”Tuolla näkyy olevan myrskypilvi tulossa. Juostaan
suojaan!” Katso erikseen kutakin tunteiden aihetta nähdäksesi, mitä
nuo ilmiöt merkitsevät elämälle. Kukin tunnelmasävy ikään kuin aukeaa
maisemakuvaksi, joka antaa ilmiöiden objektiivisen rakenteen.
Tunnelmat tarjoavat luonnollisen, nopean ja tarkan tavan ajatella
objektiivisesti. Tunnelmataju yhdessä kuvallisen ajattelun kanssa on
nopein ja tehokkain objektiivisen ajattelun tapa. Kun sen hallitset,
voit luonnehtia itseäsi älykkääksi.

* Extra: kuinka voittaa väittelyssä:
Pane merkille se asia, joka sinua eniten toisen väitteessä
häiritsee/kaihertaa, yleensä se on jokin laiminlyöty huono puoli, joka
ilmenee ainakin ikävänä tunteena, jonka aiheen voi pukea sanoiksi,
mainita kaikessa laajuudessaan objektiiviseksi syyksi hylätä tuo hänen
väitteensä, ja sanoa sitten lyhyesti ja objektiivisesti oma varmasti
kunnollinen mielipiteensä asiasta voittaen niin väittelyn.

* Muista vastuuntunto!
Kompassi (= tavoitteiden valinta, kulkusuunta, käytännössä noudatetut
elämänarvot, moraali) on tärkeä eikä vain vauhti (=äly)! Käytä parasta
ymmärrystäsi juuri tavoitteiden ja arvojen valinnassa.



AJATTELUKURSSI, LISÄHUOMIOITA

KOULUOPPI
Kouluoppi kohdistaa huomiomme asioihin, jotka on muun muassa tarpeen
huomata, osina kokonaiskuvaa. Kaikki omat havainnot sallittu!
Muistakin aiheista ja aiheen eri puolista!

KEHON ROOLI AJATTELUSSA
Ymmärrys, tunne ja kehollinen reaktio. Vertaa esim. millainen maisema
on, onko oksa vankka vai hento – tuntemus kertoo! Ymmärrys kuvastuu
tilannetajuna, joka heijastuu kehossa, sen valmiustilassa erilaiseen
toimintaan – jollei vaikkapa jäykkyyden tai muodollisuuden vuoksi
heijastu, niin tilannesopeutuma on paljon hankalampi saavuttaa.
Tilanteen eri piirteet ja mielekkäät reaktiot niihin ovat osa
ymmärrystä: tuntemuksin ja niihin liittyvin kehollisin sopeutumin
(=elekielinen ilmaisu tuntemukselle) huomioon otetut. Näin siis keho
tulee mukaan, koska ymmärryksen huomioon ottaminen käytännön
toiminnassa vaatii tilanteeseen sopivaa kehollista reaktiota.
VÄLTÄ URAUTUNEISUUTTA! Ole sen sijaan aistivan mukautumiskykyinen.
VÄLTÄ NISKA- JA HARTIAJÄNNITYKSIÄ! Niska (ja ymmärrys) kytkee
havaintokykymme (=aistit, etenkin näköaisti, ja ajattelu sijaitsevat
päässä) toimintakykyymme (=keho, etenkin kädet ja jalat sekä toiminnan
voima tunnemotivaation liikuttamissa vatsalihaksissa). ELÄVÄINEN
RENTOUS koko kehossa on paras!

PARI SANAA MORAALISTA JA ÄLYSTÄ:
• Missä kokoluokassa liikut, kun olet perusjärkevä!
Jos ennen huolehdit vain suhteistasi lähimpiin ihmisiin, niin nyt on
kokoluokka ainakin kymmenkertainen: on mietittävä ryhmän suhteita
muihin ryhmiin, se ja yhteiskunnan käytäntöjä rakentavasti: olet yksi
niistä, joka luo käytäntöjä, linjauksia.
• Voimasuhteet muuttuvat: pikkuipana voi lyödä täydellä voimalla mutta
täysivaltaisen aikuisen paras taktiikka on vain hymyillä ja olla
ymmärtäväinen, sillä muutoin olisi isompi liian dominantti ja siitä
tyypillisesti seuraa ikävä kosto. Vihkoseni nimeltä 1000fold intell.:
miten itse suhtautuisit, jos jollakulla tutulla olisi tuhatkertainen
äly yht’äkkiä: kuinka hänen tulisi muuttaa elämänstrategiaansa ja
sosiaalista tyyliään, jotta kelpuuttaisit hänet?
• Mieti tavoitteet, arvot ja välineet isoimmalla älylläsi sillä ne
ovat tärkeimmät määräämässä, minne päädyt!
/
X maali /
Î /
I /
O tässä olet - - ---------
I
I
I
V
Eli tavoitteesi määräävät minne päädyt. Vauhti eli äly auttaa vain,
jos saat tavoitteesi ensin oikein!
• Heikkotaitoisen ratkaisut versus taitavan ratkaisut:
- paljon epäonnistumisia
- paljon menetetty
- vain vähän onnistuttu
- ja nekin vähäisiä asioita
- ristiriitaiset järjestelyt, vain osan kannalta pohditut
- paljon vaivaa
- pieni hyöty
”PAHA”n ulkonäkö = tyhmyys
VAI
+ vähän epäonnistumisia
+ nekin pieniä
+ vain vähän menetetty
+ paljon onnistuttu
+ onnistuttu hienoja suuria asioita
+ sopusointuiset, hyvin yhteen pelaavat kokonaisuuden kannalta
mietityt kokonaisuutena toimivat järjestelyt
+ vähällä vaivalla
+ suuri hyöty
”MORAALISUUS” sopusointu = älykkäät ratkaisut
• Kuinka laskea sosiaalinen strategiansa:
Muodosta kuva kustakin linjauksesta: näin käy ja tällainen
kokonaistilanne syntyy, jos noudatetaan tätä linjausta. Muodosta
sitten itsellesi kuva ”palikka palikan viereen” siitä, millainen
yhteiskunta ja koko maailman olisivat, jos tuota linjausta olisi
kaikkialla noudatettu: tällaiset rakenteet, tällainen tunnelma, nämä
hyvät ja huonot puolet. Muodosta muista mahdollisista linjauksista
vastaavat maisemakuvat ja valitse niiden perusteella paras linjaus.
Ero hyvän ja pahan välillä: paha luulee, ettei maailmantilanne muutu
miksikään, vaikka paha valtaisi maailman, ja on siksi kuin loinen.
Hyvä taas teoillaan rakentaa maailmaa, jossa elää.

OPPIMISKYKY JA SOSIAALISET VAIKUTTEET
Keskittyminen eri elämänalueisiin parantaa oppimiskykyä tehtävän
mukaan ja selittää ison osan siitä, miten ihmiset ovat erilaisia ja
miten heidän seuransa nostaa eri asiat huomion keskiöön.

HAVAITSEMINEN EI SAA OLLA TEORIALÄHTÖISTÄ
Älä luokittele havaintojasi: ”Mikäköhän tämä on? Onkohan tämä ovi? Vai
pyörä? Vai mikä ihme?”
Vaan aisti todellisuus sellaisena kuin se on, sanallistamatta, kuvaten
vain: ”Millainen tämä on? Tämä on tällainen vaan.” Ajattelu syntyy
rakenteiden kuvaamisesta, ei luokittelusta.

LUONTO PERUSTANA, EI RAKENNETTU
Ihmisen toiminta- ja ajattelukyky perustuu ihmiselle luonnolliseen
elämään. Siksi ei ole hyvä ajattelukyvyn kannalta miettiä
identiteettinään taitoja rakentamisessa, koneiden käytössä,
teknologian kanssa pärjäämisessä jne., niin kuin poikia ja miehiä
usein tarkoitushakuisesti kehutaan, vaan luontoon, aisteihin,
urheiluun, tunteisiin, tunnelmatajuun (taideharrastus) ja
tervehenkisiin sosiaalisiin suhteisiin sekä koko maailmankuvaan ja
filosofiaan ja elämäntaitoihin liittyviä seikkoja identiteettinsä
perustana, kenties myös itsestä luontevalta tuntuvaa uskonnollisuutta,
sillä se herkistää havaintokykyä, mikä on ajattelulle hyväksi. HUOM
Rakentelu on ok, mutta se on jotakin, mitä ihminen osaa, eikä ole
ihmisen toimintaperiaate.

ONGELMANRATKAISU IDEAALIEN KAUTTA (vrt. ajatuksen kulku rukouksessa)
Ensin ideaali siitä miten täydellisen hyvin asioiden sopisi olla.
Sitten ideaalin mukainen tunnelma.
Sitten tuon tunnelman mukainen maisemakuva tilanteesta, jonka haluat ratkoa.
Sitten käytännön toiminta tuon tunnelmallisen maiseman mukaan.
Ideaali toimii siis ikään kuin rakennuspiirustuksina toimivaan ratkaisuun.


AJATTELUKURSSIN SAATTEEKSI: Objektiivisen älyn kasvun sosiaalisista
vaikutuksista
Tällä kurssilla voit oppia helposti kunnollisen objektiivisen järjen,
jonka oppimiseen muuten menisi vuosien opinnot. Erikoista tälle
ajattelukurssille on, että se neuvoo selkeästi, mitä ajattelussa tulee
tehdä ja mitä virheitä karttaa. Meillä jokaisella on luontomme
puolesta edellytykset kunnolliseen objektiiviseen ajattelukykyyn,
mutta useimmilla ajatteluvirheet sumentavat tuon luonnollisen
kunnollisen järjen pois. Niinpä ajatteluvirheitä karsimalla ja oman
aistivan luontonsa varaan kuvallista ajattelua rakentamalla voi
hleposti päästä pitkälle ajattelun taidossa.
Minkä tällä kurssilla oppii, oppii helposti, huomaamattaan taidoissa
kasvaen. Mutta tietenkin kurssin oppeja on noudatettava, jotta niistä
voisi hyötyä. Tunnollisuus on tässä valttia - ei liian koulumaisesti
opiskellen vaan pikemminkin vapaa-ajan harrastusten omakohtaiseen
tapaan oppien.
Mitä sosiaalinen ympäristösi sitten tuumii, jos yht'äkkiä opit
paljonkin järkevämmäksi kuin ennen ja ajattelu ylipäätään tuntuu
sujuvan helposti? Se on suuri muutos, joka ei itselle tunnu niin
suurelta kuin minä tutut, etenkin läheiset ja kilpakumppanit, sen
ottavat. Mitä itse tuumisit, jos jollakulla tutullasi yht'äkkiä olisi
moninkertainen äly entiseen nähden? Tuumisit, että onpa pollea tuo
yksi kaveri, ottaisit nokkiisi helposti ihan jo hänen entistä
suvereenimmasta ulkonäöstään, odottaisit ensimmäistä stiplua etkä
voisi olla hymyilemättä, jos hän hiukan lipsahtaisi pois uudesta
hienosta tyylistään. Sellaista on sinunkin odotettava voivasi ensi
onnistumisten jälkeen kohdata muilta, etenkin niiltä, jotka sinua
eniten joutuvat katselemaan, kuten puolisoltasi ja niiltä, joiden
kanssa muuten olet eniten tekemisissä. Taitavamman on aina oltava
paljon kiltimpi ja auttavaisempi kuin muut, jos haluaa tulla
hyväksytyksi! Mitä jos ennen pokkuroit kivasti että kiitos tästäkin
avusta ja nyt sitten vain itseriitoisen koppavasti kävelet ohi: ei
sellainen ole yhtä symppistä! Isompi joutuu aina kantamaan vastuuta
muista, olemaan auttavainen eikä saa siitä muuta kiitosta kuin että
toinen ehkä tuumii että huh! Mutta sillä tavoin erilaiset ihmiset
tulevat toimeen keskenään. Kykeneväisemmällä on isompi taakka, isommat
vaatimukset ja usein vähemmän kiitostakin.
Miten paljon kykeneväisemmäksi näin sitten voi oppia? Ajattelun
taitavuutta voi arvioida virheettömästi havaittujen olennaisten
asioiden määrällä ja virheellisten havaintojen puutteella. Tällä
kurssilla voisi näin mitaten kenties oppia satakertaisen älyn.
Olennaisimpia havaintoja ovat, mitä kannattaa tavoitella ja millä
keinoin. Onnistuneet ratkaisut pelaavat hyvin yhteen ja ovat
mielekkäitä käyttää: ne ovat hyviä! Niinpä se, joka on keskivertoa
älykkäämpi, mutta valehtelee itsensä keskiverroksi, vaikuttaa
moraaliselta. Hyväksi on perinteisesti hyväksytty ne ratkaisut, jotka
parhaan arvostelukyvyn mukaan ovat parhaita valintoja.




  Hei
Aina ei pehmeämåi linjaus kommunikoidu oikein muille teknisemmin
ajatteleville, jotak helposti äityvät pahoiksi, kun luulevat
kohdanneensa höttöpuppunössön. Kuitenkin kommunikaatiotaitoja,
erityisesti näkökulman valintaa, parantamalla useimmista pahoistakin
selviää helposti, vaikkei itse olisi tippaakaan ikävä, tylsä ja hiukan
itsekeskeinen vain. Eli:

Miten selvitä helposti teknisesti ajattelevista pahoista, jos itse on
hyvä pehmeitä arvoja arvostavaan tapaan:
Käytä käytännönläheistä näkökulmaa, joka sisältää mekaaniset arviot,
erityisesti terve versus rikkinäinen, osinaan ihan samoin kuin
käsityönäkökulma. Käytä tässä maisemakatsetta, joka huomaa myös
mekaaniset ("Tämä on isompi kuin tuo.") puolet sosiaalisissa suhteissa
ja yhteisön toiminnassa. Näin kun itsekkyys näyttää suuntaa ja omaan
napaan tuijottaminen katkoo liiallisia sidoksia muihin, syntyy
näkökulma, jossa kunkin oman edun tavoittelu näyttää mielekkäältä ja
rakentelumentaliteetin tuloksena yhteisön hyvä toimivuus edulliselta
valinnalta. Ideaali "terve yhteisö, terve maailma ja tervehenkiset
sosiaaliset suhteet" näyttää tästä näkökulmasta mielekkäältä
valinnalta, jota positiiviset tunteet (ja oikein ymmärrettyinä myös
negatiiviset tunteet) vaalivat. Arkijärki tukee omien
tunteidenmukaisuutta, piittaamaton omaan napaan tuijottaminen
suvaitsevuutta muita kohtaan, oma itsekkyys "hei me kaikki tätä kun
tää on kliffaa"-liikettä ja aito objektiivisuus mekaanisine
laskelmineen (jotka objektiivista paremmuuttaan riittävät korvaamaan
tuon toisen teknisen laskelmoinnin) tukee järjestäytynyttä
yhteiskuntaa perinteisen suomalaisen kulttuurin tapaan.
Tämä on siis näkökulma, jota käyttää oman arkijärjen tukemana. Kun se
on olemuksellinen viesti ja tekemisten tyylissä ja asiayhteyksissä,
niin se yleensä kommunikoituu helposti ihan kunnolla jo sekunnissa tai
niille main. Kokeilkaapa!

Yst. terv. Hannele Tervola

Ajattelukyvystä ja älykkyyden oppimisesta lisää blogissani http://pikakoulu.blogspot.fi !

Tämä blogi opettaa suomalaisia perustaitoja

Suomenkielisenä suomalaisena tulee jatkuvasti törmänneeksi huomioon, että muilta ulkomaalaisilta ja ulkomaalaisperäisiltä ryhmiltä, niin kuin esim. ruotsinkielisiltä suomalaisilta, puuttuu taitoja, jotka ovat olennaisia elämässä pärjäämisen ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta ja jotka ovat olennaisia suomalaisuudessa. Tämä blogi opettaa nuo taidot.

* * *

Tämän blogin alun tärkeiksi otsikossa merkityt kohdat ovat siis se anti, minkä toivoin tämän blogin antavan: suomalaisen kulttuurin viisautta, josta on hyötyä muissa kulttuureissa.
Toisaalta se myös helpottaa sSuomessa asuvien ulkomaalaisten sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta se ei ollut niin tämän blogin idea. Jäljempänä tulin kirjoittaneeksi myös säästä ym, mutta se ei siis ole tämän blogin varsinainen aihe, ei se, mistä olisi ulkomaalaisille hyötyä laajemmin.

Tulevaisuus on suomalaisuuden

Maailman muuttuminen teknologian kehityksen myötä korostaa kunnollisen objektiivisen ajattelun asemaa, siis kokonaiskuvallisen järjen asemaa. Ratkaisuilla, jotka perustuvat kokonaiskuvalliseen järkeen ilman, että olettavat paljoakaan lähtötilanteesta, on paljon kysyntää nykymaailmassa, siis perinteisillä suomalaisilla ratkaisuilla, suomenkielisellä suomalaisella kulttuurilla.